Eilen pidettiin näytetunti vanhemmille, sukulaisille, ystäville, keitä nyt halus paikan päälle. Näytettiin siis mitä oltiin tehty syksyn aikana, pääasiassa baletissa, mut pari nykärijuttuakin. Kiitettävästi jännitti, tai tuntu sellaselta tulikokeelta ku balsua rupesin tosissani reenaan vasta viime syksynä. Mut fiilis oli mahtava ja pistin parastani. Mielestäni ihan hyvällä lopputuloksella. Alina ikuisti hetket kuviks.
Syksyn alussa olin kujalla kaikesta, turhautti kun ei pysyny mukana tai ei ymmärtäny miljoonaa korjattavaa asiaa. Hassua miten sitä pikkuhiljaa, melkeen huomaamatta oppii, ymmärtää, ja uskaltaa ottaa enemmän riskiä. Tanssin pikkujoutsenia ja variaatiota, mitä en voinu käsittää syksyllä.
Iltapäiväks juoksin Pyörre-tanssitapahtumaan, kannustamaan ja katsomaan omia oppilaita.
Syksyn alussa olin kujalla kaikesta, turhautti kun ei pysyny mukana tai ei ymmärtäny miljoonaa korjattavaa asiaa. Hassua miten sitä pikkuhiljaa, melkeen huomaamatta oppii, ymmärtää, ja uskaltaa ottaa enemmän riskiä. Tanssin pikkujoutsenia ja variaatiota, mitä en voinu käsittää syksyllä.
Iltapäiväks juoksin Pyörre-tanssitapahtumaan, kannustamaan ja katsomaan omia oppilaita.
Kyyneleitä nieleskellen muistettiin myös valmistuvaa Veeraa, joka ens syksynä meinaa suuntaa pois Tampereelta. Ikävä jää, mutta onneks junat on keksitty.
Ajattelin ensin sanoo jotain kivaa, mut ei oikeen tuu mitään sanoja. Ryhmä, jossa on lupa vihata ja rakastaa maailmaa. Opettaja jollasta ei oo missään muualla. Jätetään suuremmat runoilut toiseen kertaan.
Kroppa on väsyny mutta onnellinen.
Tanssilukuvuosi oli siinä. Kisareenit jatkuu ja pari esiintymistä edessä, mut teoriassa. Uskomaton ja yllätyksellinen vuosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti