view

Washington - how to tame lions

The Naked and Famous - young blood

elämä on yllättävän sykähdyttävä setti

Tadaaa juhannusta pokkarikuvina ja pienenä soittolistana. Lainasin iskän liian isoja reiskoja ja lähdin Idan kanssa melko spontaanisti fiilisteleen kaupunkijussia tänä vuonna Tampereelle pystytetylle Valtteri-festarille. Festarin musiikkikattaus toi terassien aurinkoon ja sisätilojen hämyyn mulle uusia ihastuttavia tuttavuuksia, unohtamatta niitä vanhoja tuttuja joiden vuoksi jaksoin nousta sohvalta. SMG eturivistä ei tuottanut pettymystä.  Viikonloppu oli yllättävä, naurattava, yksinkertainen, monipuolinen ja kaikinpuolin aika nautittava. Elämä on todellakin yllättävän sykähdyttävä setti.

Because We Can

because we can

Tarjolla tänään tärisevillä käsillä otettuja pokkarikuvia yhdestä parhaimmista keikoista millä oon saanut olla, käheiden huutojen ja pilviin pomppivien jalkojen saattamana. Höystettynä hillittömällä itkulla ja rajattomalla onnellisuudella kaikkensa antaneena, eräänä aurinkoisena iltana lähes kotikulmilla Ratinan stadioinilla, muuan Bon Jovin soittaessa lavalla. Valovoimaisempaa laulajaa saa etsiä. Mukana myös tarkkaan valikoitua biisiparhaimmistoa ja viime aikojen soittolistaa kyseiseltä orkesterilta.

living on a prayer

runaway

you give love a bad name

wanted dead or alive

in these arms

i'm with you

these days

10+11+12=90

Jamiroquai - too young to die

Huh. Mistäs sitä aloittais.
1. Taidan olla huono bloggaaja, tai vähintään kiireinen.
2. Mä oon niin mahdollisuusrikkaassa koulussa että huhhuh.

Yks alakiinnostus lisää, nimittäin kiinnostus kulttuurituottamista kohtaan on pikkuhiljaa kasvanut. Tota mielenkiintoo ei ainakaan vähentänyt koulun tuotantokurssi, jossa käsiteltiin tapahtuman tuottaminen budjetoinnista ja markkinoinnista aina toteuttamiseen asti. Lopputulos oli 90's konsertti, jota markkinoitiin salaperäisellä 10+11+12=90 kaavalla, sisällyttäen päivämäärän ja konsertin teeman. Täytyy myöntää että toi ysäri aiheutti aluks vähän epäilystä, mutta kaikki mun ennakkoluulot kumottiin tuona maagisena päivämääränä (oho kuulostimpas kohtalokkaalta....).

Edeltävänä päivänä hoidettiin roudaus, roudaus, somistus ja roudaus. Ruskeiden tekniikkaboksien myötä fiilis oli et "this shit just got serious".
Koululla meni myöhään, mutta seuraavana päivänä kurssi sai arvoisensa päätöksen, kun pitkään suunnitellusta 90's konserttispektaakkelista tuli totta. Upeita esityksiä niin lahjakkailta opiskelijoilta, että ei voi kun ihailla. Peruskoulun konserttimeininki oli kyl kaukana. Jokaista vetoo en ehtiny valitettavasti näkeen, mutta omiin ysärihelmiin noista versioista kuulu ainakin Ultra Bran Tyttöjen välisestä ystävyydestä torvine kaikkineen, Guns N' Rosesin Don't Cry ja käsittämättömän upeesti vedetty klassikko My heart will go on. Ja listaa voisin jatkaa! Hehkutusta hehkutusta.
Lisäksi löytyi muun muassa ysäriteemaista

karaokea, peliluola, sekä huimaa underground-reivausta ruokalassa, josta en olis ikinä uskonu paljastuvan sellasta menomestaa!

Ysärimeininkien mukaisesti pääsyliput ja staff-passit oli pokemon-korttityylisiä. Sain kunnian olla Staffsaurin lisäks myös Danchu, ja pääsin tekeen iki-ihanan Elsan kanssa koreografiaa Jamiroquain tahtiin. Sanoinkuvailematon fiilis odottaa omaa vuoroa, kun lavalle vedetään Don't Cry. Gunnarit on mulle yks niistä elämää suuremmista bändeistä.

Sain tosta tapahtumasta jopa enemmän kun odotin. Nautin jopa myöhään venyneistä roudauksista. Ei tässä vielä maailmaa olla pelastettu, mutta tajusin taas vähän enemmän, millasiin juttuihin me oikeesti pystytään.

ylläoleva kuva: Henri Rinta-Koivula

kone ja pojat

Kaiken järjen vastasesti mulla on hyvä fiilis.

Ulkona sataa, on kylmä, aika on kortilla mut raha ei (hehe), kouluhommia riittää, hartiat mustelmilla, väsyttää... Silti elämä näyttää aika valosalta. Kävelin reeneistä kotiin tuulessa ja sateessa. Uskokaa tai älkää, tuntu hyvältä. 

Mietittiin psykan tunnilla tunnilla laitteita, jotka ei oo toiminu hyvin niiden käyttötarkotuksiin nähden. Siinä saatiin hyvin moitittua hankalaa imuria, temppuilevaa digiboxia... Moderneja ongelmia? Valitetaanko me vaan koska me voidaan?

Kuihtuisin ilman musiikkia.

"Dance is to move rhythmically usually to music"

Tässä viime aikoina pari heppuu, Florence ja Mumford on rakastuttanu. Jos mulle sopis, värjäisin syvän punaset hiukset.

to learn- listalla on:

Opettelen soittamaan kitaraa

Opettelen sanomaan ei

Opettelen avaan suuni

hyvä päivä tää on

Taukoo oli mut i'm back in da game, kuumeisena tosin. Hengissä selvittiin viikon isostelusta, vaikka pari päivää piti palautuu. Yllättävän rankka viikko mut menisin vaikka heti uudestaan. Mukana vähän viimeaikaista leffa/TV-fiilistelymusaa ja pari fotoo. 

Savage - Swing

Small Black - Despicable Dogs

Antaa tulla vähän hurraahuutoja, löysin mekon! Valkonen oli hakusessa mut en tiiä mikä tos punasessa aina vetää mua puoleensa.

Vaikka tuntuuki et loma valuu käsistä ni koitan totuttautuu ajatukseen et oon tehny kaikkia juttuja mistä tykkään ja ne mitkä on jääny tekemättä on saanutki jäädä. Syksyllä sit on aikaa olla kiireinen. Ja hei. Vielä on kesää jäljellä.

Sublime - Santeria

Leona Naess - Leave your boyfriends behind

On liian helppo olla onnellinen

Aurinkoinen mökkipäivä ja päätettiin Inksun kaa ryhtyä muka taiteellisiks Suomi-idyllissä. Näiden kuvien laittaminen vaati yllättävän paljon vaikka tykkäänki jokasesta. Kai omaa naamaa on liikaa tullu tuijoteltuu. Mikä siinä on ku vanhat kotimaiset biisit iskee kesäsin?

On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista,

että kuiskauskin on huuto

En vaihtais sekuntiakaan

Paina taas kaasu pohjaan

anna elämän mennä

Huuda sun äänihuulet

rikki ja poikki

Elämä on juhla.

Maailma on kaunis.

Maailma on sun.

ny viikon taukoo ja muihin maisemiin isosteleen:)

Ei sanota elämälle ei

Pariisin Kevät - Imatrankoski

Kuvapläjäys eiliseltä YleX:n keikalta Keskustorilta. Jätin järkkärin kotiin turvaan sateelta ja keikkariehumiselta. Mukana meni elämää ja keikkoja nähny pokkari, jonka hyvä puoli on pienemmän koon lisäks parempi zoomi. Yleisö oli aluks vähän kohmeessa mut Pariisin Kevät aitiopaikoilta toi tunnelmaa. Bändi jonka lyriikat on samaan aikaan arkisia ja elämää suurempaa. Huhhuh.

Elokuu - Kotiin
Sit vähä cityhumppaa ja Elokuu, jota harmi vaan ehin fiilisteleen jonku vartin. Mut toisaalta lähtö tuli kaverin ylppäreihin. Kivat karkelot, superhyvää ruokaa ja juomaa. Kokeilin lakkia ja iha hyvältä se näytti omassaki päässä. Pari vuotta vielä...

Mukana menossa duckface ja keltanen Reima-sadetakki varmaan viiden vuoden takaa. Sillon en kehdannu käyttää koska oli "noloo käyttää sadetakkia ja se on liian kirkas". Haha. Onneks ei heitetty meneen. Nyt pystyin pitään tota ilman kanarianlintu-liikennnevalofiilistä. Viisaampana, vanhempana ja paremman itsetunnon omaavana. Ihan tyylikäshän toi on!