tosissani, mutta kevein sydämin ja hymy huulilla

Taikakivet-musiikkifantasiaa kolme koululaisesitystä vedetty, tänään varsinainen ensi-ilta ja huomenna vielä päivänäytös. Sitten se on ohi. Pari intensiivistä viikkoa Tampere-talon lavalla, tekolunta, klassisen musiikin hienoutta, teetä, ahdistusta, hikeä, kiirettä, tekemisten päällekkäisyyttä, yhteennivottuna onnellisuutta. Porukka ton jutun takana ja koko tää prokkisaika on ollut ihan uskomatonta. Niin mikä lukio? Sellasessa paikassa en ole käynyt viikkoon. Tällä kertaa en välitä. En tahdo palata normaaliin arkeen. Mulla menee joka kerta kylmät väreet ja pala kurkussa kun yleisö hurraa. Pientä valaistumista havaittavissa.

dance enables you to find yourself and lose yourself at the same time

Lauantaiaamun balettireenit. En olis pari vuotta sitten uskonu et sellasestaki voi nauttia. Tai että mäkin pistäisin joskus kärkitossut innolla jalkaan. Viimesin lukuvuosi on antanu mulle niin paljon. Tanssilaji joka ennen aiheutti lähinnä fiiliksiä "tylsää" ja "liian siistiä sipsutusta" on noussu lähes pakkomielteeks (heh). Onneks en vaihtanu tanssikoulua päästäkseni eroon baletista. Paras päätös pitkään aikaan. Motivaatiota lisää mahtava opettaja, ja häntä lainatakseni:

"nauttikaa kidutuksesta"

Tänään jäätiin kuvaileen porukalla Alina, Salla, Veera. Humoristisemmat kuvat voisin säästää toiseen kertaan, välillä saa herkistellä. Tiettekö kun joku asia on niin tärkee et melkeen itkettää?

Alina

Veera ja Salla

Veera

Have you ever seen a dolphin´s smile?

Yks mun suurista haaveista niin kauan ku muistan on ollut päästä uimaan delfiinien kanssa. Dubain palmusaaren vesipuisto-Atlantiksessa tähän löyty mahdollisuus ja iskäkin suostu rahottaan tyttärensä unelman. Itse toimintaa ei ollut liikaa, mutta oli se kyllä kaiken arvoista. Olisin ollut onnellinen jo pelkästään siitä et pääsin silittään delfiiniä. Ne on aina vaikuttanut niin fiksuilta ja ystävällisiltä, ja iho on epätodellisen kumimainen. Ja se sydämen syke. Upeita eläimiä. Delfiinin kouluttaja olis paras työ maailmassa?

Ensin saatiin vähän informaatiota delfiineistä, ja siitä miten niiden kanssa toimitaan. Sitten heitettiin märkäpuvut päälle, ja mentiin ulos kuuden hengen ryhmissä. Hauska ohjaaja nostatti ryhmähenkee ja kerto koko ajan mitä tehdään. Päästiin yksitellen mm halaamaan Alice-delfiiniä ja tämän "pussattavaksi". Sitten syöksyttiin vedessä delfiinin työntämänä jalkapohjasta, ja kahden delfiinin selkäevissä roikkuen niiden vetämänä.

Kuvistakin näköjään huomaa että hymy pysyi naamalla aika tiukasti. Olin niin haltioissani koko jutusta, pääsin sentään toteuttaan oman unelman. Jos saatte tilaisuuden, niin suosittelen. Ehdottomasti.