Oon viivytellyt tän postauksen kanssa pari kuukautta. En oikeen tiiä mitä sanoa. En löydä ylistyssanoja kuulostamatta kliseiseltä, enkä mitään rennon hauskaa lyömättä koko juttua vitsiksi. Joka tapauksessa sinne meni viimenen kevätnäytös tässä ryhmässä, ja tällä kertaa oikeesti viimenen. Toi ajatus ja nää kuvat nostaa palan kurkkuun, mutta myös hymyn huulille. Kuinka paljon rakkautta voi "harrastus" antaa. Näytöksen ideana oli siis Prinsessa Ruususen herääminen, ja mä olin yksi hyvistä haltijattarista. Kärkitossuilla. Käsittämätöntä. Aikaa ja hermoja ei tarjoiltu hopeavadilla. Oman epäuskon ja sinnikkyyden taistelun tulos nähtiin lavalla, ja oon suhteellisen tyytyväinen. En muista enää millasta oli olla tanssimatta näiden ihmisten kanssa. Oon vaan niin haikeen kiitollinen siitä että muhun on uskottu ja mistä kaikesta muusta.
Kesän viimeset mökkeilyt taitaa olla nyt vietetty. Viimesin viikko meni Saimaan saaressa Fannyn mökillä, saunomassa, uimassa ja hyttysten syötävänä. Savonlinna on kyllä ehdoton kesäkapunki, ja upee sellanen. Torilta saa ehkä maailman parhaita muikkuja ja tietenkin aitoja Savonlinnan lörtsyjä eli vähän ku lihapiirakoita, mutta nii makeita kun suolasiakin.
Käytiin moikkaamassa naapurin lehmiä, joista ei kyllä kauheen sosiaalisia yksilöitä löytyny.
Savonlinnasta löytyy myös mun yks suosikki sisustusliike, Amanda B. Vanhahtavaa, vaaleaa, meriaiheista, ihanan imeliä tekstejä, isoja ja pieniä juttuja, käytännöllistä mutta kaunista... Mun unelmakoti olis täynnä tällasta plus vähän boheemimpaa tyyliä ja väriä. Tai sit voisin jokasen huoneen sisustaa ihan eri tavalla kun en kuitenkaan osais päättää.
Päätettiin sivistää itteemme vähän historiallisesti ja käytiin opastetulla kierroksella Olavin linnassa. Hyvän seuran kanssa oli ihan viihdyttävää, vaikka enemmän kyllä tykkään Pyhän Olavin päivän viettoperinteestä. Kaupunki kunnolla elossa, ja ilmakin on tässä kolmen vuoden ajan suosinut. Toissa vuonna jouduttiin Asta-myrskyyn ja saatiin juosta kaatuvia puita pakoon. Ilman sitä adrenaliinia en olis varmaan koskaan pelänny niin paljon. Tänä vuonna kaikki suju kuitenkin iha rauhallisesti, toivottavasti nähään vuoden päästä!
Päätin ostaa Tallinnan reissulla farkkutakin lisäks hameen ja sen löysinkin ihanasta kaupasta nimeltä Stradivarius. Ikinä en oo tuntenu olooni kaikista mukavimmaks hameessa, tuntuu että se menee korvissa vaikka toi ei mikään vesirajaa hipova ookkaan... Mut yritetään totutella kun ihan kivaltahan toikin näyttää:)
Ultra Bra - Hei kuule Suomi
pakollinen automatkamusa
Talviturkin kasto
Kymmenet hyttysenpuremat
Ultra Bran kasetti
Muurinpohjaletut
Puusauna
Check.
Ultra Bra oli varmaan eka bändi mitä oon kuunnellu ikinä, eka konsertti joskus 3v haha. Mut joo kyllä, viikon mökkeily on suoritettu ja sopivasti Suomen kesä näytti parastaan. Möksä on ylitärkee paikka mikä pysyy ja missä on lupa olla tekemättä mitään. Center-suklaata, Asterix-sarjiksia ja muita perinteitä. Kaikki keskellä ei-mitään. Vaikka aika kaupunkilapsi mustaki on muovautunu, ni mökkeily on enemmän ku jees. Luonnonlapsia kaikki.
Koeviikko alkamassa, viimestä viedään! Ressin aiheita riittää mut koitan olla valittamatta koska muuten on nii hyvä fiilis. Pitäs vaan elää hetkessä ja antaa asioiden mennä omalla painollaan. Ainakin osittain. "Elä hetkessä" on ehkä yks kliseisimmistä ja parhaimmista neuvoista. Kliseet on muutenkin joskus ihan jees. Ainakin sillon kun ne puhuu asiaa.
Viikonloppuna oli pienimuotosta karnevaalihumua, ja pitkästä aikaa myös lähirannassa hengailua. Puussa kiipeilyä, lämmin ilta, lepposaa porukkaa soittelemassa. happyhappy:) Eilen tehtiin makumatka Eurooppaan Netan kanssa, ja taisin rakastua. Eurooppalaisen ruokatorin suklaamansikoihin nimittäin. Nätti ulkonäkö ja taivaallinen sisältö, kuulostaa Siltä Oikeelta? Yks parhaimmista makukomboista kyllä. Muutenkin toi Eurooppalainen ruokatori on ilahduttavan usein rantautunu Tampereelle, sais mun puolesta olla vaikka ympäri vuoden. Ei tarvii mennä aina Eurooppaan matkusteleen, joskus muu Eurooppa tulee sun luo. Kaipaan silti taas ulkomaille. Ainiin täytyy vähän propseja antaa: iskä oli huippu ja haki mulle aamupalaks croisantteja ja patonkia. Le meilleur petit déjeuner!
En tiedä miten, mut oon päätyny australialaisten bändejen ihmeelliseen maailmaan. Enkä haluu pois, sillä nää on rakkautta. Näiden myötä voisin lähtee Ausseihin tutustuun niiden keikkakulttuuriin... Tässä vähän viime aikojen soittolistaa!
Hassua, mut yleensä mun lempibändeissa on mieslaulaja. Miksköhän? En tiiä. No, täs on poikkeus. Suuria sydäntä pakahduttavia tunteita, hyvää mieltä, fiiliksiä laidasta laitaan. Täydellistä musiikkia siis. Kannattaa tsekata muutakin tuotantoo, en oo törmänny vielä yhteenkään "huonoon" kappaleeseen.
Kuuluisa lähinnä radiosoittobiisitä, "somebody that i used to know". Voisin ennustaa et suosio ei jää siihen!
Vähän tällanen mumford & sons tyylinen bändi, tykkään karheista miesäänistä. Can't help it.
Lauantaiaamun balettireenit. En olis pari vuotta sitten uskonu et sellasestaki voi nauttia. Tai että mäkin pistäisin joskus kärkitossut innolla jalkaan. Viimesin lukuvuosi on antanu mulle niin paljon. Tanssilaji joka ennen aiheutti lähinnä fiiliksiä "tylsää" ja "liian siistiä sipsutusta" on noussu lähes pakkomielteeks (heh). Onneks en vaihtanu tanssikoulua päästäkseni eroon baletista. Paras päätös pitkään aikaan. Motivaatiota lisää mahtava opettaja, ja häntä lainatakseni:
"nauttikaa kidutuksesta"
Tänään jäätiin kuvaileen porukalla Alina, Salla, Veera. Humoristisemmat kuvat voisin säästää toiseen kertaan, välillä saa herkistellä. Tiettekö kun joku asia on niin tärkee et melkeen itkettää?
