Mökkeilyä Keski-Suomen maisemissa, kelit helli sopivasti muun muassa 8km kävelyreissua jossa ei eksymisiltä selvitty, soutumatkaa lähimpään muurahaisten valtaamaan saareen ja aamupalaa laiturilla. Pienenä mä suunnittelin muuttavani isona meidän mökille, ostavani lehmiä ja hevosia laitumelle. Hakisin kesäaamuisin tuoreita marjoja puuroon ja talvella lämmittäisin puu-uunia. Oon mä ehkä nykyään liian kaupunkilaistunut moiseen, mutta en ikinä aio luopua ajatuksen tasolla tosta ideasta.
No niin nyt tulee söpöilyeläinpostaus. Kamun kaks kesyhiirtä oli meillä muutaman päivän hoidossa ja mun mielestä ne oli äärimmäisen viihdyttäviä! Ei ehkä maailman seurallisimpia mut sulosia silti.
Oon myös aina halunnu koiran tai jonkun muun eläimen, eikä koirakuumetta hälventäny ainakaa meidän piquenique part 3. Ulkona oli sen verran viilee et päädyttiin viettään sisäpiknikkä Annille, jonka asunnosta löytyy koira ja kolme kissaa. Sympaattisia olentoja.
Kesän viimeset mökkeilyt taitaa olla nyt vietetty. Viimesin viikko meni Saimaan saaressa Fannyn mökillä, saunomassa, uimassa ja hyttysten syötävänä. Savonlinna on kyllä ehdoton kesäkapunki, ja upee sellanen. Torilta saa ehkä maailman parhaita muikkuja ja tietenkin aitoja Savonlinnan lörtsyjä eli vähän ku lihapiirakoita, mutta nii makeita kun suolasiakin.
Käytiin moikkaamassa naapurin lehmiä, joista ei kyllä kauheen sosiaalisia yksilöitä löytyny.
Savonlinnasta löytyy myös mun yks suosikki sisustusliike, Amanda B. Vanhahtavaa, vaaleaa, meriaiheista, ihanan imeliä tekstejä, isoja ja pieniä juttuja, käytännöllistä mutta kaunista... Mun unelmakoti olis täynnä tällasta plus vähän boheemimpaa tyyliä ja väriä. Tai sit voisin jokasen huoneen sisustaa ihan eri tavalla kun en kuitenkaan osais päättää.
Päätettiin sivistää itteemme vähän historiallisesti ja käytiin opastetulla kierroksella Olavin linnassa. Hyvän seuran kanssa oli ihan viihdyttävää, vaikka enemmän kyllä tykkään Pyhän Olavin päivän viettoperinteestä. Kaupunki kunnolla elossa, ja ilmakin on tässä kolmen vuoden ajan suosinut. Toissa vuonna jouduttiin Asta-myrskyyn ja saatiin juosta kaatuvia puita pakoon. Ilman sitä adrenaliinia en olis varmaan koskaan pelänny niin paljon. Tänä vuonna kaikki suju kuitenkin iha rauhallisesti, toivottavasti nähään vuoden päästä!
Päätin ostaa Tallinnan reissulla farkkutakin lisäks hameen ja sen löysinkin ihanasta kaupasta nimeltä Stradivarius. Ikinä en oo tuntenu olooni kaikista mukavimmaks hameessa, tuntuu että se menee korvissa vaikka toi ei mikään vesirajaa hipova ookkaan... Mut yritetään totutella kun ihan kivaltahan toikin näyttää:)
Aurinkoinen mökkipäivä ja päätettiin Inksun kaa ryhtyä muka taiteellisiks Suomi-idyllissä. Näiden kuvien laittaminen vaati yllättävän paljon vaikka tykkäänki jokasesta. Kai omaa naamaa on liikaa tullu tuijoteltuu. Mikä siinä on ku vanhat kotimaiset biisit iskee kesäsin?
Palasin viikoks vanhan harrastuksen, ratsastuksen pariin Porissa. Tuttu menopeli mut vähän vaati totuttelua nii henkisesti ku fyysisestikin liian pitkän tauon jälkeen. En oo ehkä enää sellanen innokas "heppatyttö" kun ennen, mut nautin kyl viikosta täysillä. Meren rannalla laukkaaminen vesi silmissä saa sydämen lyömään nopeemmin, korkeemman esteen ylittäminen on taas yks saavutus lisää. Yöllä kahen aikaan laukkaavien hevosten perässä laitumella juokseminen on sekä turhauttavaa et ihan mahtavaa. Ennen kaikkee onnistuin voittaan omaa pientä jännitystä/pelkooni. Hienoja eläimiä.
