Tadaaa juhannusta pokkarikuvina ja pienenä soittolistana. Lainasin iskän liian isoja reiskoja ja lähdin Idan kanssa melko spontaanisti fiilisteleen kaupunkijussia tänä vuonna Tampereelle pystytetylle Valtteri-festarille. Festarin musiikkikattaus toi terassien aurinkoon ja sisätilojen hämyyn mulle uusia ihastuttavia tuttavuuksia, unohtamatta niitä vanhoja tuttuja joiden vuoksi jaksoin nousta sohvalta. SMG eturivistä ei tuottanut pettymystä. Viikonloppu oli yllättävä, naurattava, yksinkertainen, monipuolinen ja kaikinpuolin aika nautittava. Elämä on todellakin yllättävän sykähdyttävä setti.
Viimenen viikko meni chillailun ja kiireen tasapainottelussa. Järjestettiin koulussa merirosvopäivä, vaahtobileet ja vesisota, sekä mm tanssittiin lavatansseja Viikinsaaressa. Ensimmäinen rantapäivä ja terde. Kesä on virallisesti korkattu.
Tää lukuvuosi meni hullun nopeesti. Lukion toka oli täynnä tapahtumia ja ystävyyssuhteiden lujittumista. Epäonnistumisia, niistä oppimista, hyväksymistä, kohokohtia, hallittua kaaosta, sydämen sykkimistä taiteelle ja huippuhetkiä. Odotan abivuotta osittain kauhulla, ja vaikka kirjotuksiin luku tuntuu huutelevan jossain, yritän nyt takoo päähän vaan yhtä sanaa: KESÄLOMA
Junissa on jotain meditatiivista fiilistä. Erilaiset ihmiset, joiden päämäärää saa arvailla, nopeesti ohi vilahtavat maisemat ja tasaisesti rullaava meno. Tossa yks perjantai nousin aamu seitsemän junaan kohti Stadia. Mua ja kuutta muuta toveria kutsui yksityisten lukioiden lukioriihi joka järjestettiin ensimmäistä kertaa ikinä. Sen tarkotus oli keskusteluryhmien kautta saada esille ajatuksia, jotka lähetettiin eteenpäin opetusministeriöön. Wou tuli vaikuttajaolo. Säätytalo itessään oli vaikuttava paikka ja koko tilaisuus fancy ja ainutlaatuinen.
Riihen jälkeen lähdin seikkaileen metrolla, ja nyt seuraa paljastus: Menin ensimmäisen kerran metrolla Helsingissä, ja itse asiassa tajusin vasta viime vuonna että Suomessa kulkee metro. Voitte kuvitella paikallisten huvittuneet ilmeet... Nojooo löydettiin Elsan ja Vivin kaa toisemme, käytiin syömässä ja kattomassa peli. Meidän piti "mennä tsekkaan Stadin yöelämä" mutta lopulta päädyttiin Kallion seurahuoneelle juomaan skumppaa ja syömään poppareita. what.
Lauantaina ohjelmassa oli Savoy-teatteriin saapunut huikee Rock The Ballet. Sitä ennen haettiin stockalta ruokaa ja mentiin puistoon syömään ja fiilisteleen täydellistä kevätsäätä. Oon nähny Rock The Ballet- shown pari kertaa aikasemmin, ja vaikka eka puolisko oli pieni pettymys, toka korvas sen monta kertaa. Komeita miehiä, kaunis nainen, hyvää musaa, fiilistä ja huippuosaamista. Eturivi oli jotain käsittämätöntä. Jokainen henkäys, hikipisara ja lihasjännitys oli siinä melkeen kosketusetäisyydellä. Nosti kyllä reenimotivaatio taas asteikolla.
Wanhojen (ylläri) takia en edes tajunnut että tänään on ystävänpäivä. Yritän olla joka päivä kiitollinen mun ihanista ystävistä, joita ilman olisin aika hukassa. Penkkareista tulee koko ajan paremmat, mitä enemmän tuttuja heiluu rekoissa. Ala-astelaiset kiljuu karkin perässä kun mä vilkuttelen meidän lähteville abeille. Ensi vuonna en enää fiilistele jalkakäytävillä vaan rekassa. Onhan se vähän haikeeta, kun yhtäkkiä ollaankin koulun vanhimpia. Vastahan mä tänne tulin. Tää on hullu viikko. Muutaman karkin keräsin, ja sitten siirryttiin Idan ja Vivin kanssa koskikeskuksen uuteen delisushiin. Namnan. Nyt mä yritän katsoa kaikki kamat valmiiksi, rentoutua ja mennä kasin pintaan nukkumaan kauneusunia. Huomenna on THE DAY !!!
Huh. Mistäs sitä aloittais. 1. Taidan olla huono bloggaaja, tai vähintään kiireinen. 2. Mä oon niin mahdollisuusrikkaassa koulussa että huhhuh.
Yks alakiinnostus lisää, nimittäin kiinnostus kulttuurituottamista kohtaan on pikkuhiljaa kasvanut. Tota mielenkiintoo ei ainakaan vähentänyt koulun tuotantokurssi, jossa käsiteltiin tapahtuman tuottaminen budjetoinnista ja markkinoinnista aina toteuttamiseen asti. Lopputulos oli 90's konsertti, jota markkinoitiin salaperäisellä 10+11+12=90 kaavalla, sisällyttäen päivämäärän ja konsertin teeman. Täytyy myöntää että toi ysäri aiheutti aluks vähän epäilystä, mutta kaikki mun ennakkoluulot kumottiin tuona maagisena päivämääränä (oho kuulostimpas kohtalokkaalta....).
Edeltävänä päivänä hoidettiin roudaus, roudaus, somistus ja roudaus. Ruskeiden tekniikkaboksien myötä fiilis oli et "this shit just got serious". Koululla meni myöhään, mutta seuraavana päivänä kurssi sai arvoisensa päätöksen, kun pitkään suunnitellusta 90's konserttispektaakkelista tuli totta. Upeita esityksiä niin lahjakkailta opiskelijoilta, että ei voi kun ihailla. Peruskoulun konserttimeininki oli kyl kaukana. Jokaista vetoo en ehtiny valitettavasti näkeen, mutta omiin ysärihelmiin noista versioista kuulu ainakin Ultra Bran Tyttöjen välisestä ystävyydestä torvine kaikkineen, Guns N' Rosesin Don't Cry ja käsittämättömän upeesti vedetty klassikko My heart will go on. Ja listaa voisin jatkaa! Hehkutusta hehkutusta. Lisäksi löytyi muun muassa ysäriteemaista
karaokea, peliluola, sekä huimaa underground-reivausta ruokalassa, josta en olis ikinä uskonu paljastuvan sellasta menomestaa!
Ysärimeininkien mukaisesti pääsyliput ja staff-passit oli pokemon-korttityylisiä. Sain kunnian olla Staffsaurin lisäks myös Danchu, ja pääsin tekeen iki-ihanan Elsan kanssa koreografiaa Jamiroquain tahtiin. Sanoinkuvailematon fiilis odottaa omaa vuoroa, kun lavalle vedetään Don't Cry. Gunnarit on mulle yks niistä elämää suuremmista bändeistä.
Sain tosta tapahtumasta jopa enemmän kun odotin. Nautin jopa myöhään venyneistä roudauksista. Ei tässä vielä maailmaa olla pelastettu, mutta tajusin taas vähän enemmän, millasiin juttuihin me oikeesti pystytään.
