christmas, christmas, christmas

Ulkona on kaunista.

Meidän kuusi on vino ja mun joulutoffeet ei onnistunu.

Silti vietettiin oikein ihana joulu, ja uskon että se jatkuu vielä, aina uuteen vuoteen asti.

En taida olla ikinä ajoissa joulun kanssa, aina se yllättää.

En silti stressaa vaan nautin, sillä joulu on ehkä lempparijuhla.

Yritin tehdä pehmeitä pipareita tällä reseptillä, mutta en onnistunu vaikka ohjeessa luvattiin. Mureita ainakin tuli ja muuten hyviä. Mikä on se pehmeiden piparkakkujen salaisuus? Someone? Anyone?

Pikkujouluja muutaman ihanan kanssa. Liikutuin kun vaihtaritytöt Amerikasta ja Kroatiasta kertoi, että vaikka ne ajatteli että kotona on täydellinen perhe ja sosiaalinen elämä ja kaikki, ne on silti onnellisempia kun ikinä nyt, täällä Suomessa.

Mun joulun varmistaa joka vuosi John Lennonin ja lapsikuoron lisäks mummin riisipuuro. Maistuu parhaalta jouluaattona. Löysin tänä aattona mantelin, joten ens vuonna juhlitaan sitten mun häitä. Tervetuloa.

Eräs ystäväiseni teki mulle tollasen pannan, joka on täydellinen. Ei sotke hiuksia, lämmittää korvia. Itse olen toki myös huippukutoja, olenhan tehnyt yhtä kaulahuivia n. 5 vuotta ja pituutta on ehkä 40cm...

too christmas for school

Torstaina vieteltiin koulun joulujuhlaa. Ensin koululla kierreltiin kattomassa mm oppilaiden näytelmää, leffaa ja tottakai saatiin myös riisipuuroa namnam. Illan kohokohta itelleni ainakin oli Aleksanterin kirkossa vietetty juhla, jälleen kerran huikeiden esitysten siivittämänä. Muistan kun peruskoulussa kirkkojuhlat oli aina se mitä kuulu pitää tylsimpänä asiana maailmassa. Hassua. Katselin upeesti valaistettua kirkkoa yläparvelta ja kuuntelin joululaulujen erilaisia sovituksia. Upee fiilis kaiken kaikkiaan. Oon sellanen tyypillinen jouluihminen, tykkään joululaulujen kaiusta kirkossa, piparkakkutaikinan syömisestä, joulutorttujen taittelusta, kynttilän valossa fiilistelystä...

  

Nauttikaa joululomasta lomalaiset

toivoo jouluradiota kuunteleva ja pipareita leipova Janina

♥

Laaduntilan pop-up joulukauppa

Mikäli satut edes Ylöjärven suunnalle, suosittelen lämpimästi jo toista vuotta pidettävää Laaduntilan pop-up joulukauppaa. Ei vain siksi että kauppaa pitää ystäväiseni Vivi perheineen, vaan myös kaupan ihanan tunnelman ja tuotteiden takia, jotka ovat laadukkaita, suloisia ja herkullisia. Myytävänä on mm. koruja, kynttilöitä, villasukkia ja jouluisia herkkua, uniikilla ilmeellä. Hinnatkaan ei kirpase. Tuotteet on suunnitellut ja toteuttanut Vivin perhe ja heidän tuttavansa. Joulukauppaa pidetään vanhassa aitassa, ja se on auki vielä ensi viikonlopun la-su klo 10-17.

Vivin äidin suunnittelemat, upeet pleksistä tehdyt koristeet 

Vaikeiden valintojen jälkeen mukaan tarttui ylisuloset korvikset. 6 euroa maksoin ihan mielelläni. 

Linkki facebook-tapahtumaan

The perfect winter weather

Mumford & Sons - Winter winds

Tänään oli täydellinen talvisää. Pari astetta pakkasta, silleen et lumi pysyy maassa. Kirkasta, ei juurikaan tuulta. Päätin aamulla kävellä reeneihin, jotta pääsin nappaan muutaman talvikuvan. Jos talvella ei olis niin kaunista, muutto etelään tai talviuni saattais houkuttaa. Rakastan joulukuuta, kaikkia valoja, valkeutta, kauheesti tekemistä mutta myös rauhottumista, joululauluja ja joulukirkkoa. Myönnän joo joulun ajan kamalan kaupallistumisen, mutta materialistiminä hyppii innoissaan joulualennusmyyntien alla. Ja Fazerin joulukalenteri antaa vähän spesiaalia jokaseen aamuun.

Barbie girl in a ballet world

Sydän hakkaa.

Varpaisiin sattuu ja tossu painaa mustelmaa.

Suljen silmät, hengitän syvään, pyöräytän hartiat.

Tsaikovskin kiinalaisen tanssin musiikki lähtee ja syöksyn lavalle.

Adrenaliini tekee taas kummia.

 Lauantaina vietin tollasta peruspäivää barbina. Tällä kertaa barbi, joka tanssi Tsaikovskin mestariteosbalettien tahtiin. Toi on varmaan ollu mun elämän tavote 5-vuotiaana. Toisin sanoen yksi tanssin joulunäytös jälleen ohi, enemmän tai vähemmän onnistuneesti, mutta en olis ikinä uskonu että nautin baletista näin paljon. Ilman uskoa itteensä ja hammasta purren on välillä treenattu, mutta pääsimpä esiintymään elämäni ensimmäistä kertaa kunnolla kärkitossuilla. Intohimoinen ballerina mustakin on taitanu kehkeytyä. Hullua.

Fiksuimmat osas ehkä jo aavistaa, että kuvissa näkyvät tukat ei ihan omasta takaa oo, vaan kuningasidean seurauksena päätettiin viedä meidän barbi-look uudelle tasolle peruukkien kanssa. Ehkä sitä vois seuraavan kerran kampaajalla repästä.

Ilta jatkui Fannyn kanssa kultturelleissa merkeissä, kun suunnattiin Como Ristoranten kautta Tampere-taloon nauttimaan vähän ammattimaisemmasta meiningistä iki-ihanan Pähkinänsärkijän parissa. Viimeks kun olin Pähkinänsärkijässä, taisin olla ite lavalla pikku hiirenä. Tajutonta toikin. Tän vuoden Riian baletin pähkinänsärkijä oli ihana, vaikka vähän parantamista olisin keksinytkin. Klassikko on kuitenki aina klassikko, ja tippa linssissä ihastelin upeita mm. upeita duoja. Tästä se joulu taitaa alkaa.

10+11+12=90

Jamiroquai - too young to die

Huh. Mistäs sitä aloittais.
1. Taidan olla huono bloggaaja, tai vähintään kiireinen.
2. Mä oon niin mahdollisuusrikkaassa koulussa että huhhuh.

Yks alakiinnostus lisää, nimittäin kiinnostus kulttuurituottamista kohtaan on pikkuhiljaa kasvanut. Tota mielenkiintoo ei ainakaan vähentänyt koulun tuotantokurssi, jossa käsiteltiin tapahtuman tuottaminen budjetoinnista ja markkinoinnista aina toteuttamiseen asti. Lopputulos oli 90's konsertti, jota markkinoitiin salaperäisellä 10+11+12=90 kaavalla, sisällyttäen päivämäärän ja konsertin teeman. Täytyy myöntää että toi ysäri aiheutti aluks vähän epäilystä, mutta kaikki mun ennakkoluulot kumottiin tuona maagisena päivämääränä (oho kuulostimpas kohtalokkaalta....).

Edeltävänä päivänä hoidettiin roudaus, roudaus, somistus ja roudaus. Ruskeiden tekniikkaboksien myötä fiilis oli et "this shit just got serious".
Koululla meni myöhään, mutta seuraavana päivänä kurssi sai arvoisensa päätöksen, kun pitkään suunnitellusta 90's konserttispektaakkelista tuli totta. Upeita esityksiä niin lahjakkailta opiskelijoilta, että ei voi kun ihailla. Peruskoulun konserttimeininki oli kyl kaukana. Jokaista vetoo en ehtiny valitettavasti näkeen, mutta omiin ysärihelmiin noista versioista kuulu ainakin Ultra Bran Tyttöjen välisestä ystävyydestä torvine kaikkineen, Guns N' Rosesin Don't Cry ja käsittämättömän upeesti vedetty klassikko My heart will go on. Ja listaa voisin jatkaa! Hehkutusta hehkutusta.
Lisäksi löytyi muun muassa ysäriteemaista

karaokea, peliluola, sekä huimaa underground-reivausta ruokalassa, josta en olis ikinä uskonu paljastuvan sellasta menomestaa!

Ysärimeininkien mukaisesti pääsyliput ja staff-passit oli pokemon-korttityylisiä. Sain kunnian olla Staffsaurin lisäks myös Danchu, ja pääsin tekeen iki-ihanan Elsan kanssa koreografiaa Jamiroquain tahtiin. Sanoinkuvailematon fiilis odottaa omaa vuoroa, kun lavalle vedetään Don't Cry. Gunnarit on mulle yks niistä elämää suuremmista bändeistä.

Sain tosta tapahtumasta jopa enemmän kun odotin. Nautin jopa myöhään venyneistä roudauksista. Ei tässä vielä maailmaa olla pelastettu, mutta tajusin taas vähän enemmän, millasiin juttuihin me oikeesti pystytään.

ylläoleva kuva: Henri Rinta-Koivula

it's all about lightning

Burial & Four Tet - Moth

Lumi tuli ja lumi suli. Kiitos ja näkemiin koeviikko, parin kuukauden päästä tavataan taas. Fiilistelymusiikki on nyt se juttu. Ja inspiraationpuute. Kaikki palaset on esillä mut en tunnu ylttävän niihin. Paria juttua ootan innolla ja kauhulla, kai sitä kutsutaan jännityksesks. Pitäis laatia to do- lista. Ehkä laitan sen listaan.