Mä en ole täydellinen, mutta mä olen onnellinen. Mä ajattelen liikaa muiden mielipiteitä. Mä haluaisin avata suuni useammin. Mä uskon siihen että tää maailma voidaan pelastaa, siihen että yksittäinen ihminen voi saada jotain aikaseks. Mä pelkään kuolemaa. Mä pelkään sitä että jään jostain paitsi. Mä haluan nähdä kaiken mutta samalla ummistaa silmäni pahalta. Sen arkipäiväinen mitätön ele merkkaa mulle kaikkea. Mä en unohda. Mä muistan hymyn ja kosketuksen. Mä vihaan ylimäärästä odottamista. Mä haluaisin tykätä juoksemisesta. Mä hymyilen itekseni onnellisen näkösille ihmisille kaduilla. Mä suljen silmät mut kuva ei katoa. Hyvä niin. Mä nautin pienistä hetkistä niin kovaa että henki salpaantuu. Mä opin elämään. Pikkuhiljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti