Junissa on jotain meditatiivista fiilistä. Erilaiset ihmiset, joiden päämäärää saa arvailla, nopeesti ohi vilahtavat maisemat ja tasaisesti rullaava meno. Tossa yks perjantai nousin aamu seitsemän junaan kohti Stadia. Mua ja kuutta muuta toveria kutsui yksityisten lukioiden lukioriihi joka järjestettiin ensimmäistä kertaa ikinä. Sen tarkotus oli keskusteluryhmien kautta saada esille ajatuksia, jotka lähetettiin eteenpäin opetusministeriöön. Wou tuli vaikuttajaolo. Säätytalo itessään oli vaikuttava paikka ja koko tilaisuus fancy ja ainutlaatuinen.
Riihen jälkeen lähdin seikkaileen metrolla, ja nyt seuraa paljastus: Menin ensimmäisen kerran metrolla Helsingissä, ja itse asiassa tajusin vasta viime vuonna että Suomessa kulkee metro. Voitte kuvitella paikallisten huvittuneet ilmeet... Nojooo löydettiin Elsan ja Vivin kaa toisemme, käytiin syömässä ja kattomassa peli. Meidän piti "mennä tsekkaan Stadin yöelämä" mutta lopulta päädyttiin Kallion seurahuoneelle juomaan skumppaa ja syömään poppareita. what.
Lauantaina ohjelmassa oli Savoy-teatteriin saapunut huikee Rock The Ballet. Sitä ennen haettiin stockalta ruokaa ja mentiin puistoon syömään ja fiilisteleen täydellistä kevätsäätä. Oon nähny Rock The Ballet- shown pari kertaa aikasemmin, ja vaikka eka puolisko oli pieni pettymys, toka korvas sen monta kertaa. Komeita miehiä, kaunis nainen, hyvää musaa, fiilistä ja huippuosaamista. Eturivi oli jotain käsittämätöntä. Jokainen henkäys, hikipisara ja lihasjännitys oli siinä melkeen kosketusetäisyydellä. Nosti kyllä reenimotivaatio taas asteikolla.
