tiistai 11. kesäkuuta 2013

Valo pimeyttä voittaa

Viikon isostelu Päiväkummussa. En olis ikinä uskonut että leiri voisi olla noin mahtava. Lyhyeeseen viikkoon mahtu äänetöntä huutonaurua, haikeaa itkua, yllättävää ikävää ja sen puutetta, ihania ihmisiä ja niiden kasvun näkemistä, talviturkin kastaminen, loppumattomien hyttysten kiroamista ja tän elämän ihmettelyä. Joskus mä mietin miten hassua on aika. Miten yhdessä viikossa voi asiat muuttua niin paljon, miten yksi ilta voi muuttaa elämän suunnan. Joihinkin asioihin ei vaikuta edes vuodet, jotkut on sekunneista kiinni. Tällä hetkellä mä oon kiitollinen kaikesta ja yritän roikkua tiukasti kiinni jokasessa loman hetkessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti