Torstaina vieteltiin koulun joulujuhlaa. Ensin koululla kierreltiin kattomassa mm oppilaiden näytelmää, leffaa ja tottakai saatiin myös riisipuuroa namnam. Illan kohokohta itelleni ainakin oli Aleksanterin kirkossa vietetty juhla, jälleen kerran huikeiden esitysten siivittämänä. Muistan kun peruskoulussa kirkkojuhlat oli aina se mitä kuulu pitää tylsimpänä asiana maailmassa. Hassua. Katselin upeesti valaistettua kirkkoa yläparvelta ja kuuntelin joululaulujen erilaisia sovituksia. Upee fiilis kaiken kaikkiaan. Oon sellanen tyypillinen jouluihminen, tykkään joululaulujen kaiusta kirkossa, piparkakkutaikinan syömisestä, joulutorttujen taittelusta, kynttilän valossa fiilistelystä...
Nauttikaa joululomasta lomalaiset
toivoo jouluradiota kuunteleva ja pipareita leipova Janina
Mikäli satut edes Ylöjärven suunnalle, suosittelen lämpimästi jo toista vuotta pidettävää Laaduntilan pop-up joulukauppaa. Ei vain siksi että kauppaa pitää ystäväiseni Vivi perheineen, vaan myös kaupan ihanan tunnelman ja tuotteiden takia, jotka ovat laadukkaita, suloisia ja herkullisia. Myytävänä on mm. koruja, kynttilöitä, villasukkia ja jouluisia herkkua, uniikilla ilmeellä. Hinnatkaan ei kirpase. Tuotteet on suunnitellut ja toteuttanut Vivin perhe ja heidän tuttavansa. Joulukauppaa pidetään vanhassa aitassa, ja se on auki vielä ensi viikonlopun la-su klo 10-17.
Vivin äidin suunnittelemat, upeet pleksistä tehdyt koristeet
Vaikeiden valintojen jälkeen mukaan tarttui ylisuloset korvikset. 6 euroa maksoin ihan mielelläni.
Tänään oli täydellinen talvisää. Pari astetta pakkasta, silleen et lumi pysyy maassa. Kirkasta, ei juurikaan tuulta. Päätin aamulla kävellä reeneihin, jotta pääsin nappaan muutaman talvikuvan. Jos talvella ei olis niin kaunista, muutto etelään tai talviuni saattais houkuttaa. Rakastan joulukuuta, kaikkia valoja, valkeutta, kauheesti tekemistä mutta myös rauhottumista, joululauluja ja joulukirkkoa. Myönnän joo joulun ajan kamalan kaupallistumisen, mutta materialistiminä hyppii innoissaan joulualennusmyyntien alla. Ja Fazerin joulukalenteri antaa vähän spesiaalia jokaseen aamuun.
Tsaikovskin kiinalaisen tanssin musiikki lähtee ja syöksyn lavalle.
Adrenaliini tekee taas kummia.
Lauantaina vietin tollasta peruspäivää barbina. Tällä kertaa barbi, joka tanssi Tsaikovskin mestariteosbalettien tahtiin. Toi on varmaan ollu mun elämän tavote 5-vuotiaana. Toisin sanoen yksi tanssin joulunäytös jälleen ohi, enemmän tai vähemmän onnistuneesti, mutta en olis ikinä uskonu että nautin baletista näin paljon. Ilman uskoa itteensä ja hammasta purren on välillä treenattu, mutta pääsimpä esiintymään elämäni ensimmäistä kertaa kunnolla kärkitossuilla. Intohimoinen ballerina mustakin on taitanu kehkeytyä. Hullua.
Fiksuimmat osas ehkä jo aavistaa, että kuvissa näkyvät tukat ei ihan omasta takaa oo, vaan kuningasidean seurauksena päätettiin viedä meidän barbi-look uudelle tasolle peruukkien kanssa. Ehkä sitä vois seuraavan kerran kampaajalla repästä.
Ilta jatkui Fannyn kanssa kultturelleissa merkeissä, kun suunnattiin Como Ristoranten kautta Tampere-taloon nauttimaan vähän ammattimaisemmasta meiningistä iki-ihanan Pähkinänsärkijän parissa. Viimeks kun olin Pähkinänsärkijässä, taisin olla ite lavalla pikku hiirenä. Tajutonta toikin. Tän vuoden Riian baletin pähkinänsärkijä oli ihana, vaikka vähän parantamista olisin keksinytkin. Klassikko on kuitenki aina klassikko, ja tippa linssissä ihastelin upeita mm. upeita duoja. Tästä se joulu taitaa alkaa.
Huh. Mistäs sitä aloittais. 1. Taidan olla huono bloggaaja, tai vähintään kiireinen. 2. Mä oon niin mahdollisuusrikkaassa koulussa että huhhuh.
Yks alakiinnostus lisää, nimittäin kiinnostus kulttuurituottamista kohtaan on pikkuhiljaa kasvanut. Tota mielenkiintoo ei ainakaan vähentänyt koulun tuotantokurssi, jossa käsiteltiin tapahtuman tuottaminen budjetoinnista ja markkinoinnista aina toteuttamiseen asti. Lopputulos oli 90's konsertti, jota markkinoitiin salaperäisellä 10+11+12=90 kaavalla, sisällyttäen päivämäärän ja konsertin teeman. Täytyy myöntää että toi ysäri aiheutti aluks vähän epäilystä, mutta kaikki mun ennakkoluulot kumottiin tuona maagisena päivämääränä (oho kuulostimpas kohtalokkaalta....).
Edeltävänä päivänä hoidettiin roudaus, roudaus, somistus ja roudaus. Ruskeiden tekniikkaboksien myötä fiilis oli et "this shit just got serious". Koululla meni myöhään, mutta seuraavana päivänä kurssi sai arvoisensa päätöksen, kun pitkään suunnitellusta 90's konserttispektaakkelista tuli totta. Upeita esityksiä niin lahjakkailta opiskelijoilta, että ei voi kun ihailla. Peruskoulun konserttimeininki oli kyl kaukana. Jokaista vetoo en ehtiny valitettavasti näkeen, mutta omiin ysärihelmiin noista versioista kuulu ainakin Ultra Bran Tyttöjen välisestä ystävyydestä torvine kaikkineen, Guns N' Rosesin Don't Cry ja käsittämättömän upeesti vedetty klassikko My heart will go on. Ja listaa voisin jatkaa! Hehkutusta hehkutusta. Lisäksi löytyi muun muassa ysäriteemaista
karaokea, peliluola, sekä huimaa underground-reivausta ruokalassa, josta en olis ikinä uskonu paljastuvan sellasta menomestaa!
Ysärimeininkien mukaisesti pääsyliput ja staff-passit oli pokemon-korttityylisiä. Sain kunnian olla Staffsaurin lisäks myös Danchu, ja pääsin tekeen iki-ihanan Elsan kanssa koreografiaa Jamiroquain tahtiin. Sanoinkuvailematon fiilis odottaa omaa vuoroa, kun lavalle vedetään Don't Cry. Gunnarit on mulle yks niistä elämää suuremmista bändeistä.
Sain tosta tapahtumasta jopa enemmän kun odotin. Nautin jopa myöhään venyneistä roudauksista. Ei tässä vielä maailmaa olla pelastettu, mutta tajusin taas vähän enemmän, millasiin juttuihin me oikeesti pystytään.
Lumi tuli ja lumi suli. Kiitos ja näkemiin koeviikko, parin kuukauden päästä tavataan taas. Fiilistelymusiikki on nyt se juttu. Ja inspiraationpuute. Kaikki palaset on esillä mut en tunnu ylttävän niihin. Paria juttua ootan innolla ja kauhulla, kai sitä kutsutaan jännityksesks. Pitäis laatia to do- lista. Ehkä laitan sen listaan.
Heräsin aamulla ilman herätystä, venyttelin ja söin aamupalaks kakkua. Jep, lomalla ollaan.
Syysloma.
Sellanen fiilis että syyslomalla kuuluis olla Lontoossa. Empä oo enkä koskaan oo ollu mutta ehkä viel joku syysloma.
Perjantaina vähän paardia ja lauantaina tökättiin lasi kouraan ja huivi silmille: sain yllätyssynttärit! Tosiaan täyttelen vuosia yleensä maaliskuussa, mutta pari toveria oli 7kk myöhässä (tai 5kk ajoissa?)... Eipä tarvii odottaa kokonaista vuotta seuraaviin synttäreihin. Oikeen hienostunut viiden ruokalajin illallinen kynttilöiden ympäröimänä unohtamatta makoisaa seuraa!
Alkuviikosta sain mieluisan vieraan Jyväskylästä, jonka kanssa tie vei leffaan ja pätkisjuustokakun leipomisen äärelle. Tosta Taika-Mikesta voisin sen verran sanoo et juoni ei ollu hääppönen mutta visuaalisesti aika nautittava.
Oon kuvaillu hävettävän vähän mut lupaan parantaa tapani!
