täysi-ikäistymiselle

Jep, sillepä sille. SM-viikonloppuun saatiin tungettua myös yhet synttärit. Söne, yks hillittömin ihminen, jonka rappioputken alkua juhlistettiin lauantaina. Poikkeuksellisesti en jaksanu ite hirveesti sheikkailla mukana, kun tajusin kuinka väsyny kroppa oli tanssista ja kaikesta. Kavereita oli kiva nähä, ja kun ite ei enää jaksa olla menossa mukana ni voi aina piiloutua kameran taakse. Perinteisiä partykuvia, mut tykkään tosta pitkällä valotusajalla leikkimisestä. Ekaa kuvaa en tajua mut se tekee siitä huikeen vaikka ite sanonkin. Hehee.

pukukoodina oli yksinkertanen mut toimiva tumma alaosa, vaalee yläosa

1/3 oli kivaa

Kappahlin 2 asustetta yhden hinnalla, mukaan tarttu sormus ja yhdet sulkakorvikset lisää. Tyyliblogiks en mitenkään mun blogia luokittelis, mut välillä ylpeilen ostoslöydöillä. Kuten tässä saanen esitellä, sormuskello jota oon jo jonkin aikaa metsästäny. Ainoo vaan etten tiedä voiko ton kaa pestä käsiä ja onko tossa joku patterisysteemi vai mikä. Nää on näitä moderneja ongelmia?

päivänsankari ja meno täys kybä

Performing arts 2012

Tekniikkaa, tunnetta, uskomatonta osaamista, kylmiä väreitä, jännitystä omasta ja muiden puolesta, ylpeyttä, pieni pettymys, motivaation kohotus. Tätä kaikkee mahtu yhteen tanssin täyteiseen viikonloppuun showtanssin SM-kisoissa täällä Tampereella.

 Ite oltiin ensimmäistä kertaa aikuisten pienryhmänä mukana Normipäivä/Work!Schmork?- nimisellä teoksella. Ennen esitystä kevyt jännitys, mutta saatiin hyvä fiilis esityksen aikana. Taso oli kuitenki huippukova, ja pienestä jäi jatkopaikka kiinni. Kauan ei ehtiny omaa kohtaloo harmitella kun näki finaaliesitykset. Niin huikeita oli kaikki, että ei käyny kateeks tuomareita.

 Ylempi kuva näytetunnilta, keskeneräisen ulkonäön ja vajaan miehityksen kanssa. Kamera ei omana kisapäivänä ollu mukana, mut alla koostetta lauantailta ja sunnuntailta. Myönnän ettei kuvakulmat oo parhaita mahdollisia, enkä mitenkään vois välittää sitä fiilistä mitä joistain esityksistä parhaimmillaan tuli.

Kalle toi ansaitusti hopeaa konsalle!

Kisojen inspiroimana uskalsin asettaa tavoitteen tulevaisuuteen:

Vielä joskus, vuoden tai useemman päästä, haluaisin osallistua omalla soololla.

Rockin' Hellsinki

Mötley Crüe - don't go away mad (just go away)

Torstaina pakkasin laukullisen rokkimieltä mukaan ja lähdin poikien kaa Rockin' Hellsinki -festareille. Stadi on kyllä jeeees. Olis kiva asua siel joskus mut toisaalta en valita tästä Mansestakaan. Saas nähä mihin elämä vie. Syötiin pizzat Eerikin pippurissa ja siitä suunnattiin festaripaikalle Kaisaniemen puistoon. Crashdiet, Hardcore Superstar ja illan huipensi Mötley Crüe jota olinki tullu kattoon. 80-luku, olisimpa elänyt kanssasi... Tälläki vuosikymmenellä oli kyllä kiitettävän huikee meno, sedät jaksaa heilua. Ja ilma oli ku morsian.

Tommyn vuoristoratarumpusetti oli mukana. Hitto kun olis päässy mukaan. Tsekatkaa! 

Valtsun peukku ylös päin osas jo ennustaa ennen keikkaa.

Home sweet home kutsu viimeseen junaan kun loput jäi vielä yöks Helsinkiin. Olin ainoossa vaunussa jossa meni sähköt. Ei toiminu valot eikä ovet. No, "Suomen valtio hoitaa" niinku joku vähän juovuksissa ollu lohdutti... Sähköt saatiin kyllä takas, ja junamatkaa piristi kuulutus: "Tämä on intercity 189 aina Tampereelle asti, ja ettei kellekään jää epäselväksi niin Mötley Crüe rock rock..." Mahtavaa.

If we blame it on anything, let's blame it on the rain

Tänää oli viimeset kisareenit. Viimeset napit ommeltu, paidat silitetty ja kuviot hiottu. Ihme kyllä mut ei jännitä hirveesti. Vielä. Ehkä siks että vielä lähempänä on huominen keikka Stadissa, mut siitä lisää varmaanki myöhemmin. Pitäis yrittää riehua normaalia vähemmän ja säästää voimia seuraavan päivän kisoihin. Samaan aikaan innostus, pieni kauhujännitys ja rentous. Ilmassa tuoksu eilen sade ja pitkästä aikaa tuntu et ei oo mitään tekemistä. Päädyin sit makaan olohuoneen lattialla X-asennossa. Tätä se lomailu on.

ps oon väsäilly uutta banneria mut toisaalta tykkään kyl tästäkin. En osaa muutenkaan päästää irti vanhoista asioista kuten vaatteista joita en oo käyttäny vuosiin. Ehkä pitäs vaan repästä. Viedä ne vanhat vaatteet johonki, heittää vanhat koulukirjat pois, viedä Aku Ankat varastoon, jättää kangistuneet asenteet taakse, olla se mikä on just nyt. Oho, hypättiimpäs bannerista syvälliseen settiin.

pace

Asa - Olkoon

Fiilistelyy Näsinkallion ilmasesta puistokonsertista. En tienny tapahtumasta hirveesti mitään, mut oli ilonen yllätys. Letkeetä musaa ja meininkiä, letkajenkkaa, rauhan aatetta ja asiaa. Kaikkien rakastama Simo Frangen juontamassa, ja aurinkokin käväs ilmottamassa olemassaolostaan. Pikkuhiljaa rupee tuntuun siltä et on loma.

Ei sanota elämälle ei

Pariisin Kevät - Imatrankoski

Kuvapläjäys eiliseltä YleX:n keikalta Keskustorilta. Jätin järkkärin kotiin turvaan sateelta ja keikkariehumiselta. Mukana meni elämää ja keikkoja nähny pokkari, jonka hyvä puoli on pienemmän koon lisäks parempi zoomi. Yleisö oli aluks vähän kohmeessa mut Pariisin Kevät aitiopaikoilta toi tunnelmaa. Bändi jonka lyriikat on samaan aikaan arkisia ja elämää suurempaa. Huhhuh.

Elokuu - Kotiin
Sit vähä cityhumppaa ja Elokuu, jota harmi vaan ehin fiilisteleen jonku vartin. Mut toisaalta lähtö tuli kaverin ylppäreihin. Kivat karkelot, superhyvää ruokaa ja juomaa. Kokeilin lakkia ja iha hyvältä se näytti omassaki päässä. Pari vuotta vielä...

Mukana menossa duckface ja keltanen Reima-sadetakki varmaan viiden vuoden takaa. Sillon en kehdannu käyttää koska oli "noloo käyttää sadetakkia ja se on liian kirkas". Haha. Onneks ei heitetty meneen. Nyt pystyin pitään tota ilman kanarianlintu-liikennnevalofiilistä. Viisaampana, vanhempana ja paremman itsetunnon omaavana. Ihan tyylikäshän toi on!

Inkkareita vesisodassa ja vaahdossa

School's out!
Se oli siinä. Viimeset kokeet saatu takas, suvivirsi laulettu, rehtorin puhe kuunneltu. Toi sateinen sää ei auta tajuamaan että tässä olis kaks ja puol kuukautta aikaa tehdä ei-mitään. Hujahtaneen ekan vuoden kujailun ja stressin jälkeen nyt on KESÄLOMA.

Eilen vietettiin perinteistä kesäpäivää inkkariteemalla. Sotamaalauksia tarjoiltiin pihalla. Ensin oli meidän ja naapurikoulun välistä skabailua, joka huipentu vesisotaan. Kastuin mukavasti mut sehän on koko jutun pointti. Hyvä meno ja meininki. Kuvia ei juuri oo koska ite olin kameran sijaan vesipyssy kainalossa puolustamassa meidän koulun mainetta.

Viilee sää ei estäny myöhemminkään menemästä vaahtobileisiin koulun pihaan. En ollu koskaan aikasemmin ollu vastaavassa ja oli kyllä supersiisti! Vaahtoallas, bändejä ja makkaraa. Ilmaisutaitokoulu paras koulu.

187 koulupäivää
6 jaksoa
6 koeviikkoo
22 koetta
1 koulu
1000000 uutta kokemusta 

♥